Barbet

Koti
Koiramme-Our dogs
Pentuja - Puppies
Barbet
Espanjanvesikoira - SWD
Rottweiler
Blogi - Our blog
Kuvia - Pictures
Yhteystiedot - Contact
Linkit - Links

BARBET

Barbet on ranskalainen vesikoira ja rodun nimi barbet nimi tulee ranskankielisestä sanasta barbe (parta). Barbet on vanha rotu jonka tarkkaa alkuperää ei tiedetä. Vesikoiria Euroopassa oli 1300 –luvulla ja mitä todennäköisimmin barbet, tai ainakin sen esi-isät, oli yksi näistä vesikoira variaatioista.

Barbettia on käytetty ja käytetään vielä tänäkin päivänä vesilintujen metsästykseen. Se etsii ja ajaa ylös vesikasvillisuuden sekaan piiloutuneen riistan ja noutaa isäntänsä ampuman saaliin. Se ei pelkää kylmää, vaan menee veteen kaikenlaisessa säässä.

Barbet on erittäin harvinainen koirarotu ja niitä arvellaan olevan noin 500 koko maailmassa, joista vajaa puolet rodun kotimaassa Ranskassa. Suomeen ensimmäinen barbet tuli vuonna 2002 ja vuonna 2009 Suomessa on jo yli 100 rekisteröityä barbettia.

Barbet on keskikokoinen, uroksilla säkäkorkeus on vähintään 58cm ja nartuilla 53 cm. Barbetin erikoispiirteenä on paksu ja villava karvapeite,joka on pitkä ja nyörejä muodostava. Turkki suojaa myös hyvin kylmältä ja kosteudelta. Barbetilla on runsas ja pitkä ”otsatukka” joka voi yltää kuonoon asti ja karva muodostaa leukaparran josta rotu on myöskin saanut ranskankielisen nimensä (barbe=parta).

Barbet on luonteeltaan tasapainoinen ja iloinen, ei aggressiivinen eikä arka, hyvin omistajaansa kiintynyt ja hyvin sosiaalinen. Barbet on erittäin sosiaalinen sekä ihmisten että muiden koirien kanssa. Barbet pitää erittäin paljon vedestä

Rodun taustaa ja historiaa
J. Coly tekeman pitkäkarvaisten paimenkoirien periytymiskaavion mukaan, barbet ollut olemassa jo 800 –luvulla. Barbet on kehittynyt sen aikaisesta paimenkoirasta jota esiintyi Atlasvuorilla (Berger du haut Atlas) joka taas polveutuu etelävenäläisestä paimenkoirasta (ovcharka). Ovcharka on mainittu historiassa jo 1000 vuotta eKr. Barbettia on myös kutsuttu nimellä Griffon d´Arret à Poil Laineux (laineax = villava).

1300 –luvulta löytyy mainintoja monesta erilaisesta vesikoirasta ja vaikka barbet ei olisikaan kaikkien vesikoirien esi-isä niin se on varmasti erittäin lähellä alkuperäistä tyyppiä. Barbetin lisäksi nykyisistä roduista vesikoiriksi tai vesikoirista polveutuviksi roduiksi voidaan katsoa seuraavat rodut: villakoirat (Ranska), irlanninvesispanieli (Irlanti), kiharakarvainen noutaja (Iso-Britannia), wetterhoun (Hollanti), espanjanvesikoira (Espanja), amerikanvesispanieli (USA), portugalinvesikoira (Portugali), maltankoira (Malta), bichon frisé (Ranska/Belgia),
löwchen (Ranska), bolognese (Italia), lagotto romagnolo (Italia), bichon havanais (Kuuba) ja coton de tulear (Madagaskar). Barbettia on käytetty myös mm. briardin, ranskalaisten griffonien, karkeakarvaisen saksanseisojan, italian spinonen ja newfoundlandinkoiran jalostuksessa.

Barbet on ranskalainen vesikoira. Barbet nimi tulee ranskan sana barbe, mikä tarkoittaa partaa. Kynologi Fouilloux antoi rodulle nimen 1500-luvulla. Barbet rotu on hyvin vanha ja usein mainittu kirjallisuudessa ja taiteessa jo 1500-luvulta lähtien. Kirjallisuudessa ja taiteessa on viitteitä sekä pienempikokoisista barbeteista. Suuremmat sopivat paremmin kodin ja karjan vahdiksi, kun taas pienempiä barbetteja käytettiin lintukoirina.

Alun perin barbettia on käytetty lintujen metsästyksessä eikä ainoastaan noutavana vaan myös ajavana. Se ei
pelännyt kylmää vaan työskenteli vedessä, säästä tai vuodenajasta riipumatta. Barbet etsi ja ajoi ylös vesikasvillisuuden sekaan piiloutuneen riistan ja nouti ammutun saaliin. Barbetia on, saman tapaan kuin portugalin vesikoiraa, käytetty myös metsästäjän ampumien nuolien noutamiseen. Myös laivasto on käyttänyt barbeteita noutavina koirina. Ranskan kuninkaallisten kerrotaan aikanaan metsästäneen barbettien kanssa

1800 –luvun loppupuolella rotuja ruvettiin erottelemaan toisistaan. Vuonna 1894 on barbetin ensimmäinen rotumääritelmä kirjoitettu Ranskassa. Sen aikainen barbet erosi ulkonäöllisesti tämän päivän barbetista. Rotumääritelmässä barbet kuvailtiin koirana jolla oli kyky kulkea metsästäessään kukea vaikeassa maastossa, kuten suolla ja vedessä. Rotumäätritelmässä barbet kuvailtiin keskikokoisena, voimakkaana, rotevana, älykkänä, itsenäiseen työskentelyyn kykeneväisenä, etsivänä ja noutavana koirana.

FCI:n rotumääritelmää on muutettu neljä kertaa (vuosina 1965, 1986, 1999 ja 2006). Barbet kuului alun perin FCI:n roturyhmään nro. 7 (seisovat lintukoirat) mutta vuonna 1989 barbet siirrettiin ryhmä 8:aan (noutajat, ajavat ja vesikoirat).

Vaikka barbettia on käytetty monen muun rodun jalostukseen, se itse melkein kuollut sukupuuttoon. Rodun hyvistä ominaisuuksista huolimatta sejätettiin oman onnensa nojaan 1800 –luvulla ja barbetin sijaan ruvettiin suosimaan rotuja jotka on jalostettu barbetista. Villakoiraa käyettiin seurakoirana, merimiehet suosivat newfoundlandinkoiraa ja metsästäjät suosivat karkeakarvaista saksanseisojaa.

Toisen maailmansodan aikana barbet melkein katosi ja hienostuneempia koiria, kuten villakoiraa, suosittiin. Toisen maailmansodan jälkeen Ranskassa ei enää ollut rekisteröityjä barbetteja. Jäljellä oli ainoastaan rekisteröimättömiä yksilöitä, vanhoja valokuvia ja maalauksia jotka näyttivät rodun
alkuperäisen ulkonäön.

1930-luvulla Ranskassa oli ainoastaan yksi kasvattaja, herra Vincenti, joka kasvatti barbetteja kennelnimellä Mas de la Chapelle. Erittäin usein hänen kasvattinsa olivat kaksivärisiä, valkomustia. Yksi hänen tunnettuimista koirista on Joyeuse du Mas de la Chapelle, jota myös näkee usein vanhoissa valokuvissa . Toisen maailmansodan lopulla Vincenti kuoli. Myöhemmin, vasta 1960-luvun lopulla alkoi barbettien kasvatus Ranskassa uudelleen,
kun Vincentin tytär Hélène Rouva Pêtre jatkoi isänsä kasvatustyötä samalla kennelnimellä. 1960-luvulla barbetteja ruvettiin rekisteröimään jälleen L.O.F (Livre des Origines Francais) menetelmällä. Mikäli koira, jonka alkuperää ei tunneta, vastaa rotumääritelmää voidaan se ns. ottaa rotuun ”Titre Initial” menetelmällä.

Jean-Claude Hermans kiinnostui rodusta vuonna 1977 ja aloitti kasvatustyön kennelnimellä Des Saute Ruisseaux. Herra Hermans hankki ensimmäisen barbettinsa Ulyssian Marécages du Prince -kennelistä. Marécages du Prince kennelin perustaja oli rouva Christine Bisconte. Kuuluisa Lynx eli Prince aloitti tämän kennelin historian. Lynx syntyi 1975 ja oli rekisteröity T.I.:nä. Mme Bisconte löysi Serynoire nimisen nartun ja astutti tämän Lynxillä. Vuonna 1983 syntyi Lynxin ja Serynoiren jälkeläisenä 12 pentua. Ainakin kahta pentueen narttua käytettiin jatkojalostuksessa. Näiden narttujen nimet olivat Ulyssia ja Umide. Umide jäi rouva Biscontelle ja Ulyssian osti herra Hermans. Mme Bisconte lopetti 1990-luvun alussa barbettien kasvattamisen. Ulyssia oli esikuvana, kun vuonna 1986 muutettiin barbetin rotumääritelmää. Herra Hermans alkoi etsiä urosta Ulyssialle ja löysi mustan isovillakoiran Baron de l’âme du Prince des Horizons. Tästä yhdistelmästä Ulyssialle syntyi vuonna 1989 paljon jalostuksessa käytetty Esturgeonne Des Saute Ruisseaux, jonka osti R. Milliant. Milliant teetti pennut Esturgeonnella ja mustalla isovillakoira Blackyllä Herra Hermansin ohjauksessa kennelnimellä Canailles de Verbaux.

Hermansin ja Rouva Pêtren näkemykset rodun jalostuksesta olivat erilaiset ja tämän vuoksi rodun jalostuksessa syntyi 1980-luvulla kaksi erityyppistä linjaa. Ulyssia oli esikuvana, kun vuonna 1986 muutettiin barbetin rotumääritelmää. Rainer Georgii jatkoi Rouva Pêtren jalanjäljillä 1992 kennelnimellä Di Barbochos de Reiau di Provenco. Olosuhteiden pakosta Herra Georgii alkoi rekisteröidä kasvattejaan Saksassa ja kasvattaa kennelnimellä Poppenspaler. Philippe Séguéla hankki koiransa Rouva Pêtreltä aloitti kasvatustyön kennelnimellä Chenil de Vernelle.

Rodun kehityksessä syntyi 1980-luvulta kaksi erityyppistä linjaa. Toisen linjan edustajat ovat korkeampia ja kiharaturkkisia barbetteja. Tämän linjan jalostuksessa käytettiin useita isovillakoiria. Toisen linjan edustajat taas ovat kooltaan pienempiä ja turkiltaan laineikkaampia. Tämän linjan käyttöominaisuuksia pyrittiin vahvistamaan roturisteytyksillä mm. espanjanvesikoiran, portugalinvesikoiran ja irlanninvesispanielin kanssa.

Tarkemmin rodun historiasta http://bbfrenchtreasure.free.fr/index.php